Rottia ja ihmisiä

Junamatkoilla tulee usein kuultua kanssaihmisten melkoisen ihmeellisiä jorinoita. Aina silloin tällöin joku hörhö vuodattaa näkemyksiään vapaamuuraisesta, Bilderberg-ryhmästä, 9/11 sisäpiirin työstä, liskoihmistä, lopun ajoista, ufoista, intiaanikalentereista tai muusta vastaavasta mikä nyt on pop salaliittoteoreetikkojen parissa tällä hetkellä. Erikoisin lienee ollut joku ulkomaalainen tai uussuomalainen joka jumittavan levyn tavoin liikkuvin kehäpäätelmin perusteli miksi Osama bin Laden on syytön koska Osama on kunnon muslimi.

Sitten on näitä junakohtaamisia kuten aikaisemmin harmittomana pitämäni hörhö joka oli ilmeisesti loppupeleissä vakuuttunut että olisin joku korkea viskaali ja ylin satraappi joka ihan vain julmaa ylimielisyyttään ei halua ymmärtää että luonto tuhoutuu ja ympäristö lämpenee. Tältä kaverilta tipahti puukko taskusta eräs päivä kun hän lähestyi minua.

Sanottakoon satunnaisen internetväittelyä etsivän vehreän ekosoturin varalta joka on näkevinään kuvauksessani suoran toiminnan miehen säälittävän hörhön sijaan että en ole koskaan kieltänyt ilmaston lämpenemistä, ja ihmiset joilla on oikeasti valtaa eivät tuherra tälläisiä tilityksiä blogeissaan.

Joskus kanssamatkustajien puheet vain ahdistavat, kuten sydäntä vihlova tilitys kauniilta jostain lähi-idästä juuriltaan olevalta nuorelta naiselta siitä miksi hänen isänsä on hakannut hänen nenänsä poskelle.

Eilen kuuntelin kahden ihan supisuomalaisen nuoren miehen reaktioita uutiseen lauantaina Helsingissä tapahtuneesta pahoinpitelystä. Pahoinpitely oli siis tapahtunut lukemani uutisen mukaan niin että kaksi miestä ei suostunut väistämään lorvailemasta lähtevän bussin edestä ja bussikuski oli pyytänyt heitä poistumaan, suukopua oli seurannut ja sitä seurasi bussikuskin jopa suomalaisissa oloissa harvinaisen raaka pahoinpitely jossa tarkoituksena mitä ilmeisimmin oli ottaa henki pois.

Nämä nuoret miehet eivät olleet tyrmistyneitä tai välinpitämättömiä uutisesta vaan innoissaan. Lähes tunnin ajan kuuntelin heidän fantasioitaan ja hehkutusta. Toinen harmitteli että oli ollut Steissillä tapahtuman aikaan ja olisi halunnut olla paikalla osallistumassa. Miehet kertoivat kuvitelmiaan innoissaan toisilleen tapahtumien uutiskuvauksen vastaisesti kuinka bussikuski olisi pyytänyt nätisti poistumaan ja saanutkin saman tien nyrkkiä naamaan. Bussikuskista he puhuivat kuin jonkin sortin alemmasta olennosta, sellainen viha ja katkeruus kuvastuen äänestä kuin joillain elämäntapanaan rähinöivillä on yleensä poliiseista. Heidän ihailunsa pahoinpitelijöitä kohtaan näytti nojaavan ajatukseen siitä että kuinka hienoa on tehdä ihan mitä haluaa ilman että kukaan tulee sanomaan mitään.

Tästä eteenpäin yritän aina tervehtiä kuljettajia enkä vain silloin kun satun muistamaan.