En tiedä oikeastaan turhempaa juhlaa kuin Vappu, ehkä Juhannus kilpailee jaetusta sijasta sen kanssa. Uusi vuosi taas on vain puhdasta kidutusta, synkkä tilinteko keskellä pimeintä aikaa. En ole koskaan saanut mitään irti vapusta ja valkolakkini kiiltelee yhä hohtavan valkoisena todistaen vuosien juhlimattomuudesta. Koska yritän edes olla jotenkin hyvä ihminen yritän keksiä ympäripyöreitä vastauksia suunnitelmistani kyseiselle päivälle. Vältän koko asiaa, en halua olla vaivaannuttava tunkeutuja jossain missä en halua olla mukana enkä liioin yksinäinen haahuilija. Olen myös vain käsittämättömän väsynyt.
Kevät on muutenkin harvinaisen ikävää, raskasta aikaa, koska se herättää miettimään ajan kulumista ja eteenpäin marssiminen on työlästä. En näe kevättä piristävänä tai uusia mahdollisuuksia avaavana koska sitä se ei vain ole, se vain muistuttaa siitä mitä en tavoita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti