torstai, 1. syyskuuta 2011
Apinoiden planeetta
Olen hankkinut kopion tuosta vuoden 1968 tieteiselokuvan klassikosta. Elokuva on varmasti yksi merkittävimpiä genrensä edustajia, viihdyttävä sekä kantaa ottava. Charlton Heston tuo pääosaan eeppistä paatosta juuri oikeassa määrin. Tehosteet eivät ole pääosassa jonka vuoksi filmi on kestänyt aikaa hyvin, eihän kukaan teatterissakaan valita lavastuksen tai puvustuksen epärealistisuudesta. Tärkeitä aiheita käsitellään vertauskuvastossa nykyään varmaan kyynisen naureskelun herättävällä suoruudella mutta se ei haittaa ainakaan minua. Hestonilla on sellaista hohkaavaa intensiteettiä suorituksessaan mitä olen nähnyt vain Saarroksissa sarjan Patrick McGoohanin tai Roots sarjan LeVar Burtonin kasvoilla. Apinoiden planeetassa on varmasti myös elokuvan historian yksi upeimpia lopetuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Loistavaa, toivottavasti voi jossain vaiheessa lainata. Sielu lepää noissa vanhoissa elokuvissa, joissa koko elokuva tukeutui näyttelijäntyöhön ja ulkonäöstä riippumattomaan karismaan. Joskus miettii, että elokuvia maustetaan nykyään liiaksi efekteillä. Ilmeisesti niin elokuvataiteessa kuin gastronomiassakin pahentuneiden raaka-aineiden makua voidaan peittää mausteilla.
Ehdottomasti, lainaan toki.
Jokainen voi tehdä omat tulkintansa mutta itse olen pitänyt sitä parhaana elokuvana rotusorrosta tai muusta epäoikeudenmukaiseen järjestelyyn pohjaavasta sortovallasta joka on hyvin tarkkanäköinen kuvatessaan myös etuoikeutettujen sisäisiä hierarkioita ja järjestelmän jähmettymistä.
Tietenkin se on myös ravisuttava koska elokuva kääntää totutut asetelmat päälaelleen, että voi nähdä myös itsensä toisessa roolissa mitä muuten itse maailmassa näyttelee.
Lähetä kommentti