torstai, 1. syyskuuta 2011

Omanarvontunnosta

Jonkin aikaa sitten kohtasin varmaan käytökseltään kamalimpia ihmisiä mitä on ollut epäonni tavata. Heidän jokainen suustaan päästämä lause oli panettelua, mukamas kovinkin nokkela loukkaus tai mitätöivää puhetta paikalla olevasta henkilöstä aivan kuin hän ei olisi paikalla. He säikähtivät hirvittävästi kun jouduin välttämättömyyden pakottamana puuttumaan asiaan ja yksinkertaisesti asiallisesti pyytämään heitä lopettamaan, aivan kuin se että joku sanoo heille vastaan olisi suora hyökkäys.

On ihmisiä joiden pikkusieluista julmuutta en edes pysty ymmärtämään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onko kyse työpaikan ****päistä vaiko jostakin muusta?
-Lassi

jonas kirjoitti...

Asiakaspalvelun ihanuuksista, piiloteltujen uhkausten latelu alkoi myös saman tien. Ovat aikaisemmin eräälle korkeammassa asemassa olleelle työtoverille järjestäneet ikävyyksiä tuntemiensa isokenkäisten avulla. Varmaan pelasivat sen varaan myös. Oma matala asemani antaa jonkin verran suojaa ja varmistin huolella selustani sekä jokainen omasta suusta päästämäni sana itse kohtaamisessa oli päällystetty teflonilla.